VENÄJÄN TURVALLISUUSPOLITIIKAN TUTKIMUKSEN MANNERHEIM-PROFESSUURI: KATSAUS MENNEESEEN JA TULEVAAN

Katri Pynnöniemi, apulaisprofessori, Helsingin yliopisto
9.7.2020

 

Gustaf Mannerheim vietti kesän 1886 Ukrainassa, Tshugujevin kylässä lähellä Harkovaa, jonne hän oli seurannut venäjän kielen opettajaansa kapteeni Suhinia. Läheisilleen kirjoittamissa kirjeissä Mannerheim pohtii edessä olevaa vaikeaa päätöstä: jatkaako sotilasuralla Venäjällä vai palatako Suomeen siviiliuralle. Enolleen, vuorineuvos Albert von Julinille (1846-1906) elokuussa kirjoittamassaan kirjeessä Mannerheim kuvaa dramaattisesti omien toivekuviensa romahdusta: ”mitä syvemmälle olen sukeltanut siihen mereen, jota sanotaan Venäjän armeijaksi, sitä sameammalta ja vähemmän houkuttelevalta vesi on minusta näyttänyt”. Näissä tunnelmissa suomen kielen opiskelut ’erämaassa’ Callen luona (Akseli Gallen-Kallelan ateljeessa Ruovedellä) alkoivat houkutella tulevaa Marsalkkaa. Myöhemmin elokuussa Mannerheim kirjoittaa veljelleen ja viittaa aikaisempiin pohdintoihinsa ryhtyä ”akateemiseksi vetelehtijäksi”. Mannerheimin mielessä alkaa vahvistua ajatus sotilasurasta hänelle oikeana ratkaisuna. Näin hän selittää asiaa veljelleen Carlille:

 

Alan lujasti uskoa sopivani paremmin istumaan hevosen selässä ja tappelemaan sapeli ja pistooli kädessä kuin kuihtumaan nahkakoristeisella konttorituolilla kopioimassa aamusta iltaan kuivia asiapapereita. Mutta en ole tehnyt ratkaisua kummankaan vaihtoehdon hyväksi.

 

Mannerheimin luo näissä kirjeissään karikatyyrin akateemisesta vetelehtimisestä vastakohtana sotilasuran toimeliaisuudelle ja merkityksellisyydelle. Hän saattaisi yllättyä, jos tupsahtaisi nykyajan yliopistomaailmaan, jossa suorituskeskeisyys on aikaa sitten korvannut hitaan pohdiskelun.

 

Tulevana syksynä tulee kuluneeksi kolme vuotta Maanpuolustuskorkeakoulun ja Helsingin yliopiston yhteisprofessuurin toiminnan alkamisesta. Venäjän turvallisuuspolitiikan tutkimuksen Mannerheim-professuuri, jota hoidan on osa Aleksanteri-instituutin monitieteistä Venäjän ja itäisen Euroopan tutkimusyhteisöä ja Maanpuolustuskorkeakouluun vuonna 2017 perustettua Venäjä-ryhmää. Tiiviillä yhteistyöllä on tarkoitus varmistaan että suomalaisilla päättäjillä, viranomaisilla ja yleisöllä on riittävä tietopohja ja yksittäisiä tilannekatsauksia laajempi näkemys Venäjän turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Lisäksi uusi asiantuntijasukupolvi saa kriittiset taidot muuttuvissa tilanteissa toimimiseen.

 

Venäjä-ryhmän työn tuloksia on julkaistu tutkimusraportteina sekä tieteellisissä lehdissä, esimerkiksi Journal of Strategic Studies -lehdessä. Venäjä-ryhmä osallistui myös tiiviisti Puolustusministeriön johtamaan Voiman Venäjä -hankkeeseen, jonka loppuraportti julkaistiin maaliskuussa 2019. Raportin tuloksia esittelimme Eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle, NATO-maiden suurlähettiläille ja virkamiehille sekä virkamieskunnalle ja tutkijoille Washingtonissa. Viimeisin suurelle yleisölle suunnattu tutkimusjulkaisu käsittelee koronaepidemian vaikutuksia Venäjään ja se julkaistiin toukokuussa 2020. Venäjä-ryhmän kuulumisia voi seurata meidän blogista. Tarkempi lista omista julkaisuistani löytyy puolestaan Helsingin yliopiston tutkimusprofiilista.

 

Varsinaisen tutkimustyön lisäksi professuurin sekä Venäjä-ryhmän työn tärkeä tavoite on lisätä Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikkaa käsittelevää opetusta ja ohjausta Maanpuolustuskorkeakoululla ja Helsingin yliopistolla. Helsingin yliopistolla vedän Venäjän turvallisuuspolitiikan johdantokurssin, jonka antiin opiskelijat ovat olleet tyytyväisiä. Sen lisäksi opetan kansainvälisessä Venäjä-tutkimuksen maisteriohjelmassa Aleksanteri-instituutissa yhteistyössä professori Vladimir Gelmanin kanssa ja pidän yksittäisiä luentoja Maanpuolustuskorkeakoululla.

 

Venäjä-ryhmän tutkijoiden ohjattavana on useita väitöskirjoja Helsingin yliopistossa ja Maanpuolustuskorkeakoulussa. Minun ohjauksessani on tähän mennessä valmistunut kaksi väitöskirjaa, Jyväskylän yliopistossa syksyllä 2019 tarkastettu Martti J. Karin väitöskirja Russian Strategic Culture in Cyberspace: Theory of Strategic Culture – a tool to Explain Russia´s Cyber Threat Perception and Response to Cyber Threats sekä kesäkuussa 2020 tarkastettu Heidi Bergerin väitöskirja Venäjän ulko- ja turvalisuuspolitiikka boris jeltsinistä vladimir putiniin 1992-2014 - Presidenttien uskomusjärjestelmät poliittisten olosuhteiden kontekstissa. Venäjä-ryhmän tutkijat ohjaavat myös Maanpuolustuskorkeakoulun yleis-esikuntaupseerikurssin diplomitöitä. Esimerkiksi Antti Vasaran diplomityö, joka julkaistu Finnish Defence Studies -sarjassa Theory of Reflexive Control. .

 

Venäjä-ryhmä järjestää vuosittain kansainvälisen tutkimusseminaarin Santahaminassa Mannerheim-säätiön tuella. Vuonna 2018 järjestetyn ensimmäisen seminaarin aiheena oli Venäjän ulkopolitiikan tulevaisuuden näkymät Putinin uudelleen valinnan jälkeen sekä Venäjän sotilaspolitiikka. Vuoden 2019 seminaarin teemana oli puolestaan uhkakuvat Venäjän sotilas- ja turvallisuuspolitiikassa. Seuraava seminaari on siirretty järjestettäväksi huhtikuussa 2021 ja sen pääteemana tulee olemaan jälleen sotilaspolitiikka, erityisesti pelote-politiikkaa koskeva tutkimus. Vuodelle 2020 suunniteltu turvallisuuspolitiikkaan teemaan keskittyvä Aleksanteri-konferenssi on myös siirretty vuodella eteenpäin ja järjestetään näillä näkymin siis lokakuussa 2022.

 

Mannerheim-professuurin yksi keskeisistä tavoitteista on kannustaa nuoria tutkijoita Venäjän ulko- ja sotilaspolitiikan pariin ja sitä kautta varmistaa, että Suomessa on myös tulevaisuudessa korkeatasoista Venäjä-osaamista tällä tärkeällä alueella. Professuurin puitteissa toteutetuissa tutkimusprojekteissa (mm. korona-epidemian vaikutukset, patriotismi ja militarismi nyky-Venäjällä) on ollut mukana nuoria, vielä maisterivaiheessa olevia opiskelijoita sekä väitöskirjantekijöitä. Maanpuolustuksen kannatussäätiöltä sekä Sotatieteiden tutkimussäätiöltä saatujen apurahojen turvin on mahdollistettu yhden väitöskirjan rahoitus sekä kirjoituspalkkioiden maksaminen tutkimusryhmälle. Myös tulevaisuudessa tarkoituksena on luoda tutkimusryhmiä, joiden puitteissa voidaan käydä vuoropuhelua kokeneempien tutkijoiden ja nuorten tutkijoiden välillä.

 

Viittaukset Mannerheimin kirjeisiin teoksessa: Mannerheim kirjeitä seitsemän vuosikymmenen ajalta. Keuruu: Otava, 1983.

 

Katri Pynnöniemi