SUURMIEHEN KOTIA TUTKIMASSA
Isa Anderson, Lea Hannu, Saga Jacksen, Mari Kiistala ja Teemu Parviainen
Helsingin yliopisto, museologian kurssi 'Museotyö - tapaus Mannerheim', kokoelmatyöryhmä
4.5.2021
Meillä Helsingin yliopiston museologian museotyö -kurssin opiskelijoilla oli miellyttävä tehtävä: saimme oikein luvalla tutustua Carl Gustaf Emil Mannerheimin yksityiskodin irtaimistoon. Perehdyimme kevään aikana Mannerheim-museon monipuoliseen kokoelmatyöhön sekä sukelsimme museon kulttuurihistoriallisten kokoelmien pariin.
Kokoelmatyö ei suinkaan ole yksinäistä puurtamista pimeässä arkistohuoneessa. Mannerheim-museossa tehtäviimme kuului luetteloida ja inventoida erilaisia esineitä, joita kodista löytyy. Mittasimme ja tarkastelimme objektien ulkomuotoa, kuvailimme niitä sanallisesti, tutkimme taustatietoja ja otimme valokuvia. Kokoelmatietojen täydentäminen ja rikastaminen onkin yksi kokoelmanhallinnan tärkeistä työtehtävistä. Kokoelmatiedot tallennetaan museon digitaaliseen kokoelmanhallintajärjestelmään. Näin taataan esinetietojen säilyminen ja tiedon siirtyminen tulevaisuuden museotyöntekijöille sekä kokoelman parempi saavutettavuus yleisölle digitaalisessa muodossa.
Esineiden tutkiminen ja luetteloiminen avasi meille useita erilaisia näkökulmia Mannerheimin elämään. Mitä koti kertoo asukkaastaan? Mannerheimiä ympäröivän suurmieskulttuurin vastakohtana löysimme viitteitä hänen tavallisesta arjestaan, henkilökohtaisesta maustaan ja mieltymyksistään sekä ihmisistä hänen ympärillään.
Orientalismin tuulia
Mannerheimin kodin interiöörin yleisilme huokuu aristokratiaa ja kolonialismia. Huomiota herättävinä kodissa näyttäytyvät Aasiasta kerätyt esineet. Suuri osa Mannerheimin esineistä on kerätty hänen pitkältä Aasian matkaltaan vuosina 1906–1908. Tällä matkalla Mannerheim teki tutkimusmatkailijan valeroolissa salaista sotilaallista maastokartoitusta Venäjän armeijalle Venäjän ja Kiinan välisen sodan uhan lisäännyttyä.
Matkalla kerätyt esineet koostuvat erilaisista rituaalivälineistä, astioista, kankaista ja patsaista. Jopa aitoja tiikerintaljoja löytyy salongin lattialta! Tiikerit marsalkka kellisti matkallaan Nepalissa vuonna 1937. Mannerheimin kodissa vieraillessa huomio kiinnittyy herkästi näihin kaukomailta kerättyihin, jopa kummallisiinkin objekteihin. Voimme vain arvailla, kuinka ne ovat herättäneet keskustelua aikanaan Mannerheimin kestitessä vieraitaan.
Mannerheim tunnetaan menestyksekkään sotilasuran tehneenä valtionpäämiehenä, mutta hänelläkin on yksityinen puoli, jota emme aina täysin tunne. Museossa tekemämme työn kiinnostavana puolena pääsimme availemaan Mannerheimin kodin laatikoita ja tarkastelemaan esineitä ihan lähietäisyydeltä asioita, joita ei ihan tavallisella museovierailulla pääse kokemaan.
Mielenkiintoisia yksityiskohtia kirjoituspöydästä
Saimme Mannerheimin siirtomaahenkisesti sisustetussa työ- ja kirjastohuoneessaan tutkailla intarsiakuvioidun, jyhkeän kirjoituslipaston laatikoita ja löysimme niistä jännittäviä asioita.
Tiesittekö, että Gustaf kaiketi piti suklaasta? Hänellä on kirjoituslipaston laatikossa Nestlen tumma suklaalevy. Ironista kyllä, Mannerheim vuokrasi asuntoaan itse makeistehtailija Karl Fazerilta. Oliko suklaalevy lipaston laatikossa tuomassa pikaista energiaa kiiretilanteisiin vaiko salaisena nautinnonlähteenä, mene ja tiedä. Tuo vihreä levy on puoliksi syöty.
Lisäksi lipastossa on salaperäisessä kirjekuoressa tallessa viisi mustaa, kymmenen senttiä pitkää elefantinkarvaa. Ne ovat todennäköisesti matkamuistoja Mannerheimin Nepalin matkalta – samalta kuin tiikerintaljat. Tiikereitä metsästettiin elefantin selästä.
Kirjoituslipaston uumenista löytyy myös pakallinen Mannerheimin henkilökohtaisia käyntikortteja. Niitä on tavallisten korttien lisäksi mustina, surureunaisina versioina. Käyntikortit kertovat omaa tarinaansa siitä, kuinka tärkeää muodollisuus ja yläluokkainen käytös olivat aatelissyntyiselle Mannerheimille. Aikanaan oli etikettiin kuuluvaa käyttää surutilanteissa tällaista osaa ottavaa käyntikorttia. Niitähän varmasti sota-aikana kului.
Kodin esineistöstä voidaan päätellä, että perhe näyttäytyi marsalkalle tärkeänä. Mannerheim jopa teetätti kopioita vanhoista sukulaisiaan esittävistä öljyvärimaalauksista. Useita valokuvia perheenjäsenistä on työpöydänkin päällä. Ilmeisesti vapaaherralle oli tärkeää tuoda esiin oman aatelissuvun jatkumoa.
Mannerheimin kodin irtaimistoon tutustuminen tarjosi meille ainutlaatuisen mahdollisuuden kurkistaa marsalkan vaiherikkaaseen elämään. Henkilökohtaisesti hankitut, perintönä ja lahjoina saadut esineet herättivät meissä niin ihastusta kuin hämmästystä. Esineiden tutkiminen nosti esiin ennen kaikkea kysymyksiä. Mistä, milloin ja miksi esineet on hankittu? Miten ne ovat löytäneet paikkansa tähän kyseiseen huoneeseen? Mikä merkitys niillä on ollut Mannerheimille? Kokoelmatyö onkin usein kuin salapoliisin työtä.
Vaikka kaikkiin kysymyksiimme emme saaneetkaan vastauksia, laajentui meidän mielikuvamme Mannerheimista etenkin yksityisenä toimijana hurjasti. Mielekkäintä museon kokoelmatyöhön perehtymisessä oli siten juuri sen monipuolisuus. Jokainen objekti on täynnä tarinoita ja merkityksiä, joiden selvittäminen avaa uusia kerroksia paitsi itse tutkittavasta esineestä, myös usein sen omistajastaan.