SISARUSTEN YHTEINEN PONNISTUS – SOPHIE JA GUSTAF MANNERHEIM SUOMALAISTA LASTENSUOJELUTYÖTÄ LUOMASSA

Eeva Kotioja, historiantutkija, Mannerheimin Lastensuojeluliiton historiakirjan kirjoittaja
2.10.2020

Gustaf Mannerheimin ja hänen vanhemman sisarensa Sophie Mannerheimin yhteinen panostus suomalaisen lastensuojelun hyväksi oli 4.10.1920 perustettu Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliitto. Tänä syksynä liitto juhlii 100-vuotista historiaansa.

Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliitto (vuodesta 1960 alkaen Mannerheimin Lastensuojeluliitto) perustettiin tarjoamaan suomalaisille lapsille hellyyttä, hoivaa ja tukea heidän kasvussaan kohti aikuisuutta. Tai, kuten Gustaf Mannerheimin vetoomus Suomen kansalle asian kiteytti: ---että jok’ainoa Suomen lapsi äidinkohdusta lähtien ja kautta koko kasvinaikansa saa oikeutetun osansa siitä hellyydestä ja huolenpidosta, joka yksinään voi laskea pohjan nuorten kehitykselle hyviksi ja hyödyllisiksi kansalaisiksi.

Mannerheimin nimissä kaikissa maan sanomalehdissä julkaistu vetoomus oli todennäköisesti lähtöisin kansliapäällikkö Erik Mandelinin terävästä kynästä. Se henkilöi liiton viestin ja toiminnan Gustaf Mannerheimiin, liiton itseoikeutettuun johtohahmoon. Liiton nimen määre ’kenraali Mannerheim’ ohjasi samoin yleisön käsitystä siitä, että perustettu lastensuojeluliitto olisi ollut yksin Gustaf Mannerheimin hengentuote. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan liiton alkutaipaleella Gustaf Mannerheim oli ensisijaisesti keulakuva – näkyvä ja tunteita herättänyt hahmo, joka sai tärkeälle asialle julkisuutta. Tarmokas sisar Sophie Mannerheim houkutteli Mannerheimin liiton keulakuvaksi, ajatuksenaan saada veljen yhteiskunnallisen aseman kautta liitolle nimeä ja arvovaltaa, ja sen myötä kannattajia ja lahjoittajia. Gustaf Mannerheim itse ajatteli nimensä herättävän lähinnä ärtymystä työn kohteissa – vähävaraisissa, usein työläistaustaisissa perheissä. Hän kuitenkin suostui mukaan liiton toimintaan, sillä suomalaisten lasten hyvinvointi oli Gustaf Mannerheimin sydäntä lähellä.  

Sophie Mannerheimin kaavailujen voi todeta onnistuneen, kun tarkastelee lähemmin liiton perustajajäseniä ja merkittävimpiä lahjoittajia: suuri osa liiton varakkaista tukijoista oli Gustaf Mannerheimin ystäväpiiriä suomalaisen talouselämän huipulta. Lisäksi Mannerheim itse antoi liiton perustamiseen merkittävän rahasumman hänelle vuonna 1919 luovutetun Kansalaisadressin lahjoituksesta. Kansalle lastensuojeluliitto oli yhtä kuin kenraali Mannerheim: liiton kansliaan lähetetyt, koskettavat avunpyyntökirjeet olivat järjestään osoitettu henkilökohtaisesti hänelle. Mannerheimin osallistuminen hädänalaisten lasten auttamiseen kosketti monia. Eräs tamperelainen siivooja, joka halusi lahjoittaa vähistä varoistaan liiton työhön, näki Mannerheimin osallisuuden merkkinä liennytyksestä kahden kansanosan välillä. ”Minä iloitsen, kun jotkut herrat koettavat täyttää Suuren Mestarimme lähtösanoja, että rakastakaat vihollisianne,” hän kirjoitti Gustaf Mannerheimille.

Käytännön työn tasolla Sophie Mannerheim oli veljeään aktiivisemmin mukana Kenraali Mannerheimin lastensuojeluliiton synnyssä. Liitto syntyi hänen aloitteestaan, keväällä 1918 Helsinkiin perustetun Äidinhoitoa Lapselle -järjestön pohjalta. Kaikkiaan liiton alkutaipaleella oli neljä keskeistä henkilöä: Sophie Mannerheim, Gustaf Mannerheim, Arvo Ylppö ja Erik Mandelin. Näiden neljän avainhenkilön yhteistyössä näkyi, miten erilaisten ihmisten vahvuuksien ja kiinnostuksenkohteiden yhdistämisellä luotiin vahva perusta yhteiselle järjestölle. Jokainen toi oman osaamisensa Mannerheimin lastensuojeluliiton toimintaan. Varatuomari Erik Mandelin tunsi hyvin nuorten sosiaaliset ongelmat ja niiden ehkäisyn, minkä lisäksi hänen tarmonsa ja organisointikykynsä olivat ylivertaisia. Berliinissä opiskellut ja väitellyt lastenlääkäri Arvo Ylppö oli lastenlääketieteen osaajana maailman huippua. Hänen kansanterveydellinen näkemyksensä lasten terveydenhoidon järjestämisestä oli aikaansa edellä. Sophie Mannerheim oli puolestaan kokenut, Iso-Britanniassa koulutettu sairaanhoitaja, joka ymmärsi perheiden valistuksen esimerkiksi hygienian ja ravinnon suhteen olevan ratkaisevaa lapsikuolleisuuden alentamisessa. Toiminnan nimihenkilö Gustaf Mannerheim oli näkyvä, arvovaltainen ja hyvin verkostoitunut yhteiskunnallinen toimija, jonka avulla toiminta sai vahvan alkustartin niin sosiaalisesti kuin taloudellisestikin. Hän oli tiiviisti mukana liiton alkutaipaleella siksikin, että Kenraali Mannerheimin Lastensuojeluliiton ensimmäinen kanslia toimi hänen kodissaan Mariankatu 5:ssä.

Gustaf Mannerheimin kodissa järjestettiin myös liiton perustava kokous 4.10.1920. Paikalla oli yllä kuvaillun nelikon ohella mukana runsaasti helsinkiläisiä järjestöihmisiä ja lastensuojelun viranomaisia. Sitä kautta liiton johdolla oli alusta saakka läheiset suhteet muihin järjestöihin ja valtion sekä kuntien toimielimiin. Työtä tehtiin yhdessä – sekä henkilötasolla että organisaatioiden kesken.

Gustaf Mannerheim nimitettiin liiton kunniapuheenjohtajaksi sen liittoneuvoston ensimmäisessä kokouksessa tammikuussa 1921. Hän toimi arvokkaassa tehtävässään kuolemaansa vuonna 1951 saakka. Käytännössä kunniapuheenjohtaja oli toiminut liiton suojelijana, ja Mannerheimin jälkeen liiton ovat ottaneet suojelukseensa Tasavallan Presidentit puolisoineen virkakausiensa ajaksi.