KOTIMUSEO 0101010

Liisa Oikari, museon tutkija
15.9.2021

Museot digitalisoituvat vauhdilla. Nykypäivänä museoilta jopa odotetaan jonkinasteista digitaalista läsnäoloa. Virtuaalinäyttelyt ja aineistoavaukset keräävät yleisöä ja käyttäjiä. Kokoelmat kiinnostavat, ja aineistoja halutaan tarkastella verkkopalvelujen kautta. Tämä on toki museoille mitä miellyttävin toive, sillä yhteiskuntaa ja yleisöä varten museokokoelmia pääasiassa säilytetään ja kartutetaan. Museot hallinnoivat yhteistä kulttuuriperintöämme. Monet museot ovat viime vuosina avanneet kokoelmiaan verkossa yleisön käyttöön erilaisten alustojen kautta. Satoja ja tuhansia nimikkeitä sisältävät massa-avaukset tarjoavat kokoelmia yleisön saataville. Kulttuuriperintö on nähtävillä ja käytettävissä, ei vain museoiden kokoelmatilojen uumenissa.

Myös kotimuseoon kohdistuu digitaalisuuden vaateita ja toiveita. Kotimuseolle digitaalisuus tarjoaa tuoreita tapoja kokoelmien ja historiallisen henkilön esittelyyn. Kotimuseon kädet ovat nimittäin omalla tavallaan sidotut, erityisesti kokoelmien saatavuuden suhteen. Kokoelmien liikuttelu museon sisällä on hankalaa, sillä koti-interiöörin säilyttäminen mahdollisimman autenttisena, on oleellinen osa museon identiteettiä ja pysyvää näyttelyä. Myös kokoelmien lainaaminen museorakennuksen ulkopuolelle, ja niiden esitteleminen tällä tavoin jossain uudessa yhteydessä, on pulmallista, sillä jonkin objektin puuttuessa interiööristä, kotimuseon illuusio herkästi särkyy. Tämä illuusio on usein kotimuseon tärkein valtti ja monelle kävijälle syy, miksi museossa vieraillaan. Historiallinen koti samaistuttavine lähestymispintoineen on mitä tehokkain keino sukeltaa menneeseen aikaan.

Kotimuseon parhaita puolia on eräänlainen pysyvyys ja muuttumattomuus. Kotimuseo on pysähtynyt aikaansa ja tarjoaa ”kurkistusikkunan” menneisyyteen. Staattisuus voi olla kuitenkin myös kotimuseon taakka. Mausoleumiksi leimautuneelle museolle uusien avausten ja näkökulmien esitteleminen voi olla haasteellista. Toisaalta siksi, että kotimuseon interiööreissä luonnostaan painottuvat tietyt seikat ja muiden aiheiden esittely samassa yhteydessä voi tuntua irralliselta, tai ehkä siksi, että mielikuva historiallisesta henkilöstä on aikojen saatossa yksipuolistunut ja yleisö marginalisoitunut. Uusia tulokulmia ei ehkä olla valmiita ottamaan kovin innokkaasti vastaan ja vakiintunut tulkinta pysyy sinnikkäästi vallalla uusien näkökulmien kustannuksella. Kuinka aikaansa pysähtynyt koti ja henkilö pidetään mielenkiintoisena ja relevanttina, niin että yleisö jaksaa pysyä kiinnostuneena? Entä riittääkö nykypäivänä pelkkä fyysinen museorakennus näyttelyineen vai onko digitaalinen sisältö välttämättömyys?

Gustaf Mannerheimia kohtaan tuntuu tasaisesti löytyvän kiinnostusta. Myyttinen Mannerheim kuuluu Suomen historiaan ja Suomi Mannerheimin henkilöhistoriaan. Kuitenkin, mitä kauemmas Mannerheim historiallisena henkilönä lipuu, sitä yksipuolisemmaksi hänen hahmonsa muotoutuu. Mannerheim-museon tehtävänä on edistää suomalaista ja kansainvälistä Mannerheim-ymmärrystä, ja kotimuseon perustarkoitus on avata Gustaf Mannerheimin elämää ja Suomen historiaa yleisöille. Mannerheim-museo ei halua esittää yhtä ainoaa tulkintaa Gustaf Mannerheimista, sillä kuten jokainen meistä, myös Mannerheim on moniulotteinen hahmo, josta kukin on vapaa tekemään oman tulkintansa. Digitaalisilla avauksilla museo mahdollistaa monipuolisten tulkintojen tekemisen ja pyrkii ehkäisemään Mannerheimin haipumista historiaan yksipuolisena hahmona.

Kotimuseon ja sen kokoelmien digitaalinen esittely ei sulje pois perinteistä museovierailua. Erityisesti kotimuseon kohdalla fyysinen paikka esineistöineen ja sisältöineen muodostaa ainutlaatuisen kokemuksen, jota on vaikea korvata virtuaalisella vierailulla. Digitaalisuudella ei siis pyritä korvaamaan yhtä saavutettavuuden tapaa vaan moninkertaistamaan saavutettavuutta. Fyysinen esine ja digitoitu representaatio ovat kaksi eri asiaa, ne eivät kilpaile keskenään, vaan täydentävät toinen toistaan. Voikin ajatella, että museoiden digitalisoituminen on luonnollinen tapa laajentaa museon toimintaa ja näkyvyyttä, ja tavoittaa yhä laajempia yleisöjä. Digitaaliset alustat ovat kosketuspinta muiden joukossa. Digitaalisten sisältöjen luominen ja saattaminen yleisön saataville vaatii kuitenkin paljon aikaa ja perehtymistä. Myös tästä syystä digitaalinen versio museo-objektista ei ole suoraan toissijainen fyysiselle aineistolle, sillä jo sen tuottamiseen kuluu useita työtunteja, puhumattakaan digitaalisen aineistokokonaisuuden kuratoinnista ja julkaisemisesta.

Niin kaunis ja kiehtova kuin kotimuseo interiööreineen onkin, se asettaa museotyölle omanlaisiaan haasteita. Museokierroksella kerrottavat tarinat kiertyvät paljolti pysyvän näyttelyn eli kodin huoneiden ympärille, painottuen esittelemään Gustaf Mannerheimin elämää ja uraa. Museon vaihtuvien näyttelyiden tilassa tarkastellaan Mannerheimia eri näkökulmien kautta, mutta myös erikoisnäyttely sisältöineen on sidottu fyysiseen vierailuun museossa. Erikoisopastusten avulla kodin huoneista voidaan nostaa esiin myös uusia puolia, mutta tuttu tarina ja elämänkertomus on usein se, mitä kävijä museokäynniltään odottaa. Museon on kuitenkin pyrittävä palvelemaan hyvinkin erilaisia yleisöjä ja kiinnostuksen kohteita. Jollekin luonteva ja helppokäyttöinen digitaalinen alusta voi olla toiselle liian vaikeasti lähestyttävä. Yhdelle ainoa oikea Mannerheim on ylipäällikkö Mannerheim ja toiselle kulinaristi Mannerheim, kolmatta kiinnostaa vain Aasian matkalta kerätty etnografinen esineistö. Tärkeää on myös kansainvälisen yleisön huomioiminen. Gustaf Mannerheim oli kansainvälinen toimija, jolla oli lukuisia yhteyksiä Suomen ulkopuolelle. Näiden yhteyksien tarkastelu kansainvälisellä kentällä digitaalisten alustojen kautta auttaa museon strategiassa mainitun tehtävän toteuttamista; suomalaisen ja kansainvälisen Mannerheim-ymmärryksen edistämistä.

Mainittuihin palveluntarjonnan ongelmiin digitaalisuus tarjoaa ratkaisun. Mannerheim-museolle digitaaliset avaukset toimivat ikään kuin pienoisnäyttelyinä digitaalisessa ympäristössä. Gustaf Mannerheimia voidaan esitellä erilaisista ja uudenlaisistakin tulokulmista, kun aineiston esittely ei ole sidottu ja rajattu fyysiseen ympäristöön. Museon pysyvät koti-interiöörit kertovat luontevasti asukkaastaan, ja vaihtuvien näyttelyiden tila tarjoaa oivallisen näyttämön erikoisnäyttelyille, mutta tunnin mittaisen museo-opastuksen aikana ei lopulta ehditä sukeltamaan yksityiskohtiin ja erikoisteemoihin kovinkaan syvällisesti. Kun kuratoitu aineisto viedään digitaaliselle alustalle, museo tavoittaa huomattavasti laajemman yleisön ja pystyy esittelemään aiheita ja ideoita, jotka eivät museon sisällä saisi ansaitsemaansa huomiota, tai jotka tilarajoitteiden vuoksi eivät yksinkertaisesti ole mahdollisia toteuttaa.

Kuinka digitaalisia alustoja sitten hyödynnetään? Mannerheim-museon kokoelmien avaaminen suurena aineistomassana verkossa ei luultavasti lopulta palvele yleisöä parhaimmalla tavalla. Mannerheimia ja häneen liittyvää esineistöä ja arkistoaineistoa valokuvineen kannattaakin lähestyä henkilöhistorian kautta, kutomalla aineetonta ja aineellista historiaa yhteen. Uusia Mannerheim-tulkintoja syntyy, kun aineistoa on yhä enemmän saatavilla, ja kiinnostus kasvaa, kun mielikuva Mannerheimista henkilönä ja ihmisenä avartuu. Itse asiassa, Mannerheim-museolla on apunaan oiva kuraattori, Gustaf Mannerheim itse. Kaikki museon kokoelmiin kuuluva aineisto linkittyy jollain tavalla henkilökohtaisesti Mannerheimiin, ja aineistolle on näin ollen jo annettu ja luotu merkityksiä. Museon tehtäväksi jää muodostaa mittavasta aineistosta pienempiä kuratoituja kokonaisuuksia, joiden avulla Marsalkkaa ja hänen elämäänsä voidaan esitellä innostavin tavoin.

Mannerheim-museo on varovaisesti, mutta rohkeasti, ottanut askeleita kohti digitalisaatiota. 3D-museossa voi vierailla virtuaalisesti verkkopalvelun kautta. Gustaf Mannerheim ja museon kokoelmat ovat lähestyttävissä sosiaalisen median kautta. Youtubessa eri aiheita esitellään helposti sisäistettävien, mutta asiasisällöltään tiiviiden videoiden kautta. Tulevaisuudessa museon kokoelmiin voi tutustua hakupalveluissa, kuten Finnassa ja Europeanassa. Fyysisen museonäyttelyn ja digitaalisten verkkopalvelujen yhdistelmästä muotoutuu monisäikeinen kuva historiallisesta henkilöstä ja ajasta. Perinteinen museokäynti tarjoaa ainutlaatuisen aikamatkan ja kokemuksen, ja digitaaliset alustat puolestaan auttavat lisäämään tasoja Mannerheimin persoonan ja elämän ymmärtämiseen. Näin herkästi yksipuolistuva mielikuva pysyy monipuolisena, ja Mannerheim ajankohtaisena.