KAIVOPUISTON KATVEESEEN
Maria Enqvist, museon opas
25.5.2020
On kaunis syyskuinen päivä, kun hyppään Kaivopuiston pysäkillä raitiovaunusta. Kävelen ripeästi ylös Itäistä puistotietä ja kohtaan pian viehättävän vanhanaikaisen opaskyltin, jonka siro nuoli osoittaa vasemmalle, yläpuolella lukee suomeksi ja ruotsiksi Mannerheim-museo. Olen matkalla työhaastatteluun museo-oppaan tehtävään.
Parin viikon päästä saan tiedon, että olen tullut valituksi ja ennen kuin huomaankaan, koittaa ensimmäinen perehdytyspäivä. Mannerheim tunnettiin vieraanvaraisena isäntänä, eikä tunnelma Kaivopuiston kodissa ole juurikaan muuttunut: Informatiivisen päivän päätteeksi lähden kotimatkalle kainalossani Fazerin suklaarasia, museoesitteitä ja pari Mannerheim-aiheista kirjaa. Näillä eväillä on hyvä aloittaa. Seuraavien viikonloppujen aikana kierrän kuuntelemassa museossa pidempään työskennelleiden oppaiden opastuksia. Vaikka oppaan työ itsessään on minulle entuudestaan tuttua, on aina mielenkiintoista ja virkistävää nähdä sekä kuulla kollegojen tapaa työskennellä. Samalla tulevat tutuiksi niin uusi työpaikka kuin uudet työtoveritkin.
Pian pääsen itsekin vauhtiin. Jo ensimmäisen työviikonloppuni aikana opastan suomen lisäksi sekä englanniksi että ruotsiksi. Ajan mittaan pääsen myös vetämään kierrosta saksaksi. Opastusten lisäksi kielet vaihtuvat myös taukojen aikana, sillä henkilökunnan kahvihuoneella tarinaa isketään milloin suomeksi, milloin ruotsiksi. Monialainen työyhteisö takaa sen, että jokainen työvuoro on erilainen, ja aina oppii jotain uutta. Vilkkaampana päivänä taukohuoneella saattaa olla tyhjää, mutta yksin ei silti tarvitse olla. Seurakseen voi aina napata henkilökunnan hyllystä luettavaa, jolla voi rikastaa seuraavaa kierrostaan.
Monipuolisuus pätee myös asiakaskuntaan. Opastuksella saattaa olla lapsiperheitä, eläkeläispariskuntia, opiskelijoita, turisteja, museoon sattumalta poikenneita ja vakiovieraita. Edes hurjimmat myrskytuulet, jotka kaatavat naapurirakennuksen lipputangon ja uhkaavat viedä museon mainostaulun mennessään, eivät estä museoasiakkaita, mikä tekee oppaan työstä aivan omalla tavallaan palkitsevaa. Vaikka kierrosjärjestys onkin enimmäkseen samanlainen, jokainen asiakas katsoo museohuoneita omasta näkökulmastaan ja tuo mukanaan omat mielenkiinnon kohteensa. Museovieraiden ansiosta tilat näyttävät aina uudenlaisilta, ja vaikkei Mannerheim-museo olekaan kooltaan valtava, entisen asukkaan vaiherikas elämä takaa sen, että katsottavaa ja koettavaa riittää useammalle käynnille.
