ILLUSTRES TULEE! MUSEOTYÖ-KURSSIN NÄYTTELYTIIMIN POHDINTOJA
Jasmiina Kuronen, Yilin Ma
Helsingin yliopisto, museologian kurssi 'Museotyö - tapaus Mannerheim', näyttelytyöryhmä
4.5.2021
Mannerheim-museon työharjoittelussa työskentelimme tulevan Illustres-näyttelyn parissa. Suurimmaksi osaksi työskentely muodostui tulevan näyttelyn taustatutkimuksesta sekä näyttelykokouksiin osallistumisesta. Käytännön puoleista työskentelyä löytyi myös: mm. Logistisia hakuja liittyen näyttelyyn sekä itse kotimuseossa Mannerheimin kirjastosta materiaalin etsimistä. Myös opastettu kierros kotimuseoon on ollut aiheellinen ja sen ohella muiden kotimuseoiden, kuten Ainolaan, tutustuminen (mikä ikävä kyllä pandemian aiheuttamien rajoitusten vuoksi peruuntui).
Kotimuseon näkyvyys näyttelytyössä on otettu huomioon. Voisi sanoa, että kaikki työskentely liittyy jotenkin kotimuseoihin sekä Mannerheimiin. Työskentelyyn on vaikuttanut huomattavasti pandemian aiheuttamat rajoitukset. Zoom, Whatsapp-videopuhelut ja Sharepoint ovat tulleet tutuiksi välineiksi. Verkkonäyttelyn parissa työskentely tekstin parissa linkittyy vahvasti taustatutkimukseen sekä kurssin sisällä tapahtuneeseen keskusteluun. Digitaalisuus välittyy työskentelyssä suoranaisesti.
Henkilömuseossa työskentely keskittyy aina yhteen henkilöön, tässä tapauksessa Mannerheimiin. Näyttelyä työskennellessä painotetaan eri henkilöiden suhdetta Mannerheimiin, joka suoranaisesti vaikuttaa museon toimintaan henkilöyhteydellään. Esimerkkinä voidaan nostaa vaikka Churchillin ja Mannerheimin samankaltaiset perhetaustat ja suurmiehen mielikuva kansan silmissä. Kotimuseon rooli näyttäytyy edustuksellisena sekä autenttisuuteen pyrkivänä historiallisen henkilön ja ajan talona joka ylläpitää moninaisia yhteyksiä nykyhetkeen asti.
Varsinkin tutkimustyössä huomio kiinnittyy uuden tiedon käsittelyn vaikeuteen. Kun tulevaa näyttelyä varten tutustuu kirjallisuuteen aikaisemmin melko tuntemattomista hahmoista ja aikaisemmasta opintotaustasta kaukaisista aiheista, tulee kysyttyä itseltään, kuinka tehokasta työtä pystyykään oikein edes tekemään. Aihepiirin etääntyessä omasta erikoisalasta, niin sanottu “nollasta aloittaminen” vie yllättävän paljon aikaa. Päämääränä - ja toisaalta haasteena - olisikin edetä pisteeseen, jossa voi tuottaa mielekästä sisältöä aiheistoon jo perehtyneellekin museokävijälle.
Työelämäkurssilla asennoituu asetettuun tuntimäärään hieman eri lailla kuin perinteisissä, täysin itsenäisissä yliopisto-opinnoissa, joissa helposti suhtautuu tehtäviin ns. urakkaluontoisina; erityisen opettavaa tällä kurssilla on ollut juurikin oman työtahdin tiedostaminen. Kuten varmasti moni muukin blogeissaan mainitsee, etätyöskentely on tuonut uudenlaista dynamiikkaa työjärjestelyihin ja kommunikaatioon. Voin omasta puolestani sanoa, että olen hieman kateellinen esimerkiksi kokoelmien kanssa parissa puuhaaville ryhmille, sillä heille kuuluu olennaisesti paikan päällä työskentely. Toisaalta koska olemme tulevaa näyttelyä varten ottaneet yhteyttä ja esittäneet tiedusteluja myös toisiin, jopa tuhansien kilometrien päässä sijaitseviin museoihin, ei etäkommunikaatio poistuisi työnkuvasta normioloissakaan.
Kurssimme loppuu ennen kuin itse fyysisen näyttelytilan rakennus alkaa. Tästä huolimatta on ollut mielenkiintoista tutustua niihin prosesseihin, joiden pohjalta Mannerheim-museon näyttelyt rakentuvat. Yksityiskohtana toimii oivasti näyttelymappi, jossa raaka värikynäluonnos vitriineistä havainnollistaa suunnitteluprosessin ensimmäisiä vaiheita.
